Kun nainen täyttää 50 vuotta niin hän saa kutsun terveydenhoitajan juttusille. Keskustellaan terveydestä ja lopuksi otetaan papa-koe, Tämä tapahtuu viiden vuoden välein johonkin tiettyyn ikään saakka. Tänään kävin 55 vuoden tarkastuksessa. Juteltiin ruokailusta, alkoholin käytöstä ja kaikesta mahdollisesta. Verenpaineenkin mittasi ja se oli ok. Pitkän taivuttelun jälkeen suostuin seiomaan vaa`an päällä ja olihan ne lukemat jotka vaakaan ilmestyi. Olen toki tiennyt että olen lihava ja pitäisi laihduttaa, miettiä mitä suuhunsa laittaa ym. Nyt kun painon näki niin se lihavuus tuli vielä konkreettisemmaksi. Mutta kun elämäntapojen muutokseen ei ole mitään motiviia. Tiedän että minun pitäisi huolehtia itsestäni paremmin, hoitaa kuntoani ym. sillä minua tarvitaan vielä pitkään. Mutta kun minä en halua mitään sellaista missä pitäisi liikkua. En saa iloa liikunnasta vaan minulle tuottaa paljon suurempaa mielihyvää sohvannurkassa luettu kirja/lehti tai katsottu elokuva. En ole koskaan liikunnasta tykännyt ja vielä ei ole mikään laji kolahtanut niin että sitä haluaisin harrastaa säännöllisesti. Ei vaan mikään kiinnosta.
Päivästä oli se hyöty että pääsin lääkärijonoon. Onneksi en lihavuuden takia vaan astmakontrollin takia. Olen sairastanut astmaa varmaan 25 vuotta mutta viimeiseen 20 vuoteen en ole missään kontrollissa käynyt. Minulla ei ole työterveyshuoltoa joten lääkäriin ei mennä kuin sairaana. Ja ei aina silloinkaan. Nyt pitäisi vielä varata aika labraan jotta saadaan otettua kaikki mahdolliset verikokeet. Lisäksi pitää varata aikaa puhalteluun jotta nähdään keuhkojen tämän hetkinen kunto. Kotona pitää puhallella pari viikkoa aamuin illoin. Kaiken kaikkiaan terkkarin luona käynnistä jäi mukava mieli. Pienestä saarnasta huolimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti