Päivät ja viikot vilahtavat ohi tosi nopeasti. Arki pyörii painollaan ja mikä parasta, mitään yllätyksiä arkeen ei ole viime aikoina tullut. Ellei yllätykseksi lueta sitä että varattu aika spirometriaan piti perua koska sairastuin flunssaan. Samoin aika lääkärille oli peruttava koska olin tarkoitus. Lääkärireissun tarkoituksena oli katsoa missä kunnossa minun astma on. Lääkitystä ym. ei ole tarkistettu varmaan 20 vuoteen joten nyt lienee jo aika. Toinen yllätys oli koululle suunnitellun palaverin peruminen koska keskussairaalan väki oli sairaana. Opettajien kanssa sovittiin että palaveria ei pidetä sillä asiantuntijoiden paikallaolo olisi välttämätöntä. Joten odotellaan uutta palaveriaikaa, se tulee ehkä kuukauden kuluttua.
Tällainen maalaismamma on tällä viikolla lukenut uutisotsikoita ja miettinyt maailman menoa. Pakolaiset on ollut kuuma aihe ja siihen minulla ei ole mitään kantaa. Eikä varmaan tarvitse ollakaan. Hallituksen esitys palkka-alennuksista ja lomista ei koske minua mutta olen kyllä täysillä pienipalkkaisten puolella joita nämä suunnitelmat koskettavat. Omais- ja perhehoitoon hallitus on luvannut antaa rahaa 85 miljoonaa joten täytyyhän tämä raha jostain saada. On vain ikävää jos se tulee toisten palkkoja ja etuuksia alentamalla. Omaishoitajat ovat kyllä vapaansa ansainneet, samoin perhehoitajat. Vanhuksia hoitavilla perhehoitajilla vapaa on varmaan järjestetty huomattavasti paremmin kuin lapsia/nuoria hoitavilla. Tässäkin asiassa perhehoitajat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Jotkut sijoittajat järjestävät loman antamalla lomittajan kotiin, toiset maksat lomittajan palkan jos itse etsii lomittajan. Minä saan loman rahana, n. 200 euroa vuodessa. Joskus muinoin yritin lomasta keskustella mutta sijoittajat sanoivat etteivät he pysty lomaa järjestämään, järjestä itse. Hankala sitä on järjestää kun ystävä- ja tuttavapiirissä ei ole ihmisiä joita voisi lomittajaksi pyytää. Työvoimatoimistosta en ole vielä lomittajaa ruvennut etsimään. Minusta tämäkin olisi helppo järjestää; sijoittajat palkkaisivat muutaman työntekijän lomittajiksi ja nämä lomittajat kiertäisivät perheissä. Perhehoitajalla on kuitenkin vain 12 päivää lomaa vuodessa niin lomittajia ei edes kovin paljon tarvittaisi. Niissä perheissä joissa on lapsia useammasta kunnasta (kuten minulla) kunnat maksaisivat jokainen oman osansa lomittajan palkkauksesta. Jostain syystä sijoittajat eivät ole tällaisesta toiminnasta innostuneet.
Viikkoon sisältyi myös yksi puhelu joka teki mielen iloiseksi. Minulta kysyttiin olisinko valmis hoitamaan lapsia silloin tällöin. Vastasin että olen käytettävissä MUTTA nyt näyttää kuitenkin siltä että uusi perhehoitolaki ja yksi sijoittajakunta pistää kapuloita rattaisiin. Tyhmä olin kun asiaa heiltä kysyin. Kun elämä nyt sujuu näin rauhallisesti ja mukavasti niin tulee kaipuu uuteen. Mutta niinhän tässä käy että kohta "räjähtää" joko täällä kotona tai mummolassa. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti