Kotoilua

Harmaata, kosteaa ja lentäviä lehtiä sekä havunneulasia.  Näistä on tämä syksyinen viikonloppu tehty. Piha on saateltu talvikuntoon, tosin lehtien haravointia riittää vielä pitkälle syksyyn. Mutta muuten kaikki on valmista ja toivon ensilumen tervetulleeksi. Kynttilälyhdyt otettu esiin varastosta ja laitettu pihamaata valaisemaan. Kanervat ja callunat ovat löytäneet tiensä ulkoruukkuihin ja nyt vain odotamme talven tuloa.

Blogeja lukiessa olen huomannut että kotoilu on nykypäivää. Minä olen  tietämättäni ollut muodikas jo pitkään. Viimeiset 19 vuotta olen enemmän ja vähemmän kotoillut.  Elämästä olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman arkisen ja kiireettömän. Toki koulu ja muut aktiviteetit meidän arkea rytmittävät mutta muuten yritämme elää kiireettömästi ja itseämme kuunnellen.  Nyt se on aika helppoa kun koko perheen aktiviteetit on kasattu yhdelle viikonpäivälle. Toistaiseksi toimiva ratkaisu mutta saa nähdä mitä se on talvikeleissä. Toivottavasti sujuu sittenkin. Mummolan väki luo myös tiettyjä rutiineja meidän arkeen. Silloin kun mummolassa ei mitään kriisejä eikä mitään muuta ylimääräistä niin elämä on tosiaan aikamoista kotoilua. Minä tykkään ja nti Tättähääräkin tykkää.  Jää aika  prinsessaleikeille ja kyläilylle toisen prinsessan luona.  Paljon ulkoillaan ja ollaan vaan. Kotitöitä on tietysti pakko tehdä mutta niissäkin tehdään vain pakollinen.  Rästitöiden pino vaan kasvaa ja kasvaa.


Työpaikkaviihtyvyyttä voisi enemmän miettiä mutta en ole mikään sisustusihminen. Luen blogeja ja sisustuslehtiä mutta oma koti on mitä on.  Viikolla sain laitettua isonpojan huoneen eräänlaiseksi vierashuoneeksi. Poika ja miniä oli tulossa viikonlopuksi ja huone oli pyykinkuivaushuone. Sain sinne levitettävän sohvan (lukiolaisen huoneesta) mutta pöytä ja hylly olivat pojan entisiä. Telkkarille piti keksiä paikka ja sain hienon idean; nti Tättähäärän vaatelipasto siirrettiin vierashuoneeseen. Tähän asti se on ollut eteisessä. Kyllähän pikkuneiti omasta huoneesta jo haaveilee mutta saa vielä nukkua meidän aikuisten kanssa samassa. Isopoika tulee pian työssäoppimisjaksolle tänne ja tarvitsee huonetta. Ensin on viikon ja seuraava toppi onkin jo useamman viikon ajan.  Tupakeittiöön kävin ostamassa uudet verhot ja toivon että ne antaisivat minulle intoa ikkunanpesuun.  Kun on jatkuvasti kotona on todella helppo siirtää hommia tuota tuonnemmaksi. Joskus ne on sitten kuitenkin tehtävä, ei niistä päästä yli eikä ympäri.