Kun elämä koostuu pelkästä kotoilusta ja hoivatyöstä niin arjen ilotkin ovat loppujen lopuksi aika pieniä. Tänään olen menossa kampaajalle ja odotan sitä innolla. Tukka on harmaantunut, edellisestä värjäyksestä jo aikaa. Myös leikkaus on kasvanut ylipitkäksi ja on jo todellakin aika siistiytyä. Kutosluokkalaisella koulua yhteen ja hän jää lapsenvahdiksi kampaajakäynnin ajaksi. Iloitsen myös siitä että voin luottaa poikaan niin paljon että uskallan jättää hänet kotiin kahdestaan nti Tättähäärän kanssa.
Kolmas ilonaihe on se että lokakuun lopussa olemme menossa viettämään parisuhdeaikaa. Liput Johanna Kurkelan konserttiin on jo kalenterin välissä ja eilen varasin hotellihuoneen. Miniä lupasi että he voivat ajella tänne ja pääsemme pitkästä aikaa viettämään iltaa ja yötä ihan kahdestaan. Edellisen kerran olimme yötä kahdestaan poissa kotoa maaliskuussa kun juhlimme mieheni synttäreitä. Haaveilimme että elokuussa olisimme päässeet yhdessä hemmottelemaan itseämme sillä olemme olleet nyt 5 vuotta kihloissa. Ja onhan meillä juhlavuosi sillä olemme yhdessä 100 vuotta vanhoja. Joten tuo lokakuun reissu on kyllä iloinen asia. Parisuhdetta on hyvä välillä hoitaa ja viettää aikaa ihan kahdestaan. Nykyään yhteiset saunahetketkin ovat jääneet kun ipanat tykkää saunoa ja työntyvät mukaan. Me emme ole miehen kanssa koskaan varsinaisesti viettäneet aikaa kahdestaan sillä hän hyppäsi mukaan tähän oravanpyörään ilman mitään seurusteluja ym. Perhe on nyt kasvanut ja välillä tuntuukin että "ikuisen poikamiehen" on vähän vaikea tätä kaikkea käsittää. Nyt on tullut myös selvästi esille se että kyllä se "oma" lapsi on aina oma lapsi. Minullahan oli kolme lasta ennestään ja nyt meillä on tämä "yhteinen" nti Tättähäärä. Tättähäärä on iskän tyttö ja monesti kutosluokkalainen kokee karvaan pettymyksen kun ei pääsekään hommiin mukaan vaan Tättähäärä onkin se joka lähtee iskän mukaan. Nämä ovat vaikeita asioita ja yritän siinä välissä toimia erotuomarina ja "tulkkina".
Iloinen pitää olla myös siitä että mummolassa on kaikki periaatteessa hyvin. Mitään akuuttia ei näyttäisi olevan ilmassa. Myös kotona on sellainen tavallinen härdelli, ei mitään uutta ja ihmeellistä. Arki sujuu ja elämä hymyilee.
Kiitos kommenteistasi! Nyt on elämässä menossa hyvin raskas vaihe, mutta ei tässä auta kuin kulkea päivä kerrallaan. Kiva kuulla, että luit historiikin Mariskooleista! Sitä oli ilo tutkia ja siitä kirjoitella. Toivottavasti nautit parturista, se on aina arjen luksusta! Muutenkin toivon iloa ja valoa teidän parisuhteelle ja tulevalle parisuhdeajalle, minkä saatte pian yhdessä viettää. Kyllä se vaan on se liima, mikä täällä pitää meidät kiinni eikä horjuta maailman tuulissa. Mukavaa syksynjatkoa, nyt ne kylmät ilmat saavutti meidät täällä Keski-Suomessakin, joten villasukkia vaan jalkoihin niin tarkenee :)
VastaaPoistaElämässä tulee hetkiä jolloin riittää että mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Mottoni on ollut myös se ettei tuleen kannata jäädä makaamaan. Näillä "eväillä" on toistaiseksi selvitty ja näillä selviät sinäkin.
PoistaVoimia syksyyn ja toivottavasti villasukat pitävät sinut lämpimänä! Minulla villasukkien lisäksi lämmittäjänä leivinuuni.