on aina maanantai ja alkaa arki. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Eilen iltapäivällä kotiuduin akkujen latausreissulta ja täytyy todeta että ihan kiva reissu oli. Juha Tapio ei petä koskaan mutta lauantai-iltana totesin että jatkossa menen häntä kuuntelemaan konserttisaliin. Tuollainen bilepaikka ei ole minun juttuni. Haluan kuunnella musiikkia ilman että minua tönitään jatkuvasti ja koko ajan saan olla varuillani että saan kaljaa tai jotain muuta juotavaa päälleni. En ole koskaan viihtynyt tuollaisissa paikoissa ja mitä vanhemmaksi tulen niin sitä vähemmän niissä viihdyn. Muuten reissu oli voimia antava. Ystäväni kanssa syötiin hyvin ja nautittiin siitä että saimme ajatella vain itseämme. Eilen ehdotin ystävälleni pientä shoppailureissua läheiseen kaupunkiin mutta hän halusi ajaa kotiin valosalla joten unohdimme shoppailut. Lähdetään joku toinen kerta pelkästään shoppailemaan.
Tänään aloitettiin viikko perinteiseen tapaan MLL:n perhekahvilassa. Sieltä sitten vuodeosastolle pappaa tapaamaan ja tänään pappa olikin tuotu pyörätuolilla syömään päiväsaliin. Vointi on kyllä kohentunut sillä kyseli jo että pääseekö kyydissä kotiin. Esikoinen kävi eilen illalla pappaa katsomassa ja häneltäkin pappa oli kysellyt kyytiä kotiin. Yhden kerran on kuulemma tullut sängystä laitojen yli joten ovat joutuneet laittamaan päälle painoliiviä ettei pääse itseään "telomaan". Kova kiire olisi kotiin ja sen verran sekaisin on että vanhaan kotiin on menossa. Huomenna menee taas röntgeniin ja katsovat miten murtuma on lähtenyt paranemaan.
Vuodeosastolta ajeltiin mummolaan. Mummo on edelleen ihan sekaisin. Viestivihkosta näin että oli taas lauantai-iltana kaatunut ja kotipalvelun väki oli käynyt nostamassa pystyyn. Itse ei muista että jotain olisi tapahtunut. Kaksi viikkoa sitten teki vielä kauppalistan mutta viime viikolla ei enää osannut sitä tehdä. Parempi niin ja nyt minä tarkistan jääkaapin joka käynnillä ja katson mitä todellisuudessa tarvitsee ostaa. Enää en osta mitään jonka joudun laittamaan roskiin kun päiväykset menee vanhaksi.
Perjantaina kävin viemässä palvelutalohakemukset avopalvelujohtajalle suoraan käteen. Mutta jonot on kuulemma pitkät ja minun vanhemmat sen verran hyväkuntoisia että pystyvät vielä avustettuna kotona asumaan. Minä olen kyllä täysin eri mieltä. Nyt alkaa tuntua siltä että minun on yksinkertaisesti lopetettava auttaminen ihan kokonaan. Ehkä on vain ilmoitettava johtajalle että siinä ja siinä osoitteessa on kaksi vanhaa ihmistä ja hoitakaa heidät. Sen verran olen meidän palvelutalossa käynyt että kyllä siellä omilla jaloillaan liikkuvia vanhuksia asuu. Minun vanhemmat pääsevät juuri ja juuri liikkeelle ja pää ei kummallakaan toimi kunnolla. Ehkä nuo hyvin liikkuvat ovat yksinäisiä ihmisiä joilla ei ole ketään läheistä auttamassa. Tai sitten näissäkin asioissa ratkaisee se miten äänekkäästi omaiset pitävät vanhuksen puolta ja vaatimalla vaativat asioita. Minä olen liian kiltti ja en jaksa vaatia ja vaatia. Tyydyn aina siihen mitä minulle sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti