Huono omatunto

Viikonloppu oli ja meni.  Minä, todella huono tytär, en edes soittanut kumpaankaan vuodeosastoon ja kysynyt vanhempieni vointia. En vain yksinkertaisesti jaksanut. Eilen kävin nti Tättähäärän kanssa elokuvissakin ja olisin voinut käydä mummoa tapaamassa mutta jo pelkkä ajatuskin ahdisti.  En tiedä miksi kaikki tuntuu niin vaikealta.  Tänään on kyllä pakko naapurikaupunkiin soittaa ja kauppareissulla on tarkoitus käydä pappaa moikkaamassa.  Tutuille sairaanhoitajille olen sanonut että minä pidän nyt vapaata vanhuksista kun siihen on mahdollisuus. Hyvin he tuntuivat asian ymmärtävän tai ainakin niin kuvittelen. Ehkä omassa mielessään ajattelevat että on siinä laiska tyttö kun ei ole tule tänne isäänsä syöttämään ja muutenkin hoitamaan.  Serkkutyttöni, vanhempieni kummityttö, oli käynyt isääni tapaamassa viikko sitten ja hän oli syöttänyt ja muutenkin "hoitanut" pappaa. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja joten hänellä on varmaan enemmän silmää ns. tuon hoidon suhteen.