Kauppareissulla piipahdin mummolassa ja nyt en enää tiedä itkenkö vai nauranko. Käynnin jälkeen soitin kotipalveluun ja sitten avopalvelujohtajalle. Kaiken tämän jälkeen tuli olo että voiko vanhemmistaan ottaa eron, jättää kaiken taakseen ja elää tulevaisuutta ilman heitä. Ei voi, tiedän. Vaikka kuinka haluaisi edes hetkeksi unohtaa kaiken niin kyllä se tuolla alitajunnassa kaiken aikaa on. Tietynlainen ahdistus pysyy sisällä vaikka muuten elämässä ei niin vaikeita hetkiä olisikaan.
Menin siis aamulla klo 9.15 mummolaan ja taas äiti kyseli että onko nyt aamu vai ilta. Sanoin että on aamu. Ei muistanut että kotipalvelu on käynyt antamassa aamulääkkeet. Tarkistin siinä jääkaappia sillä nythän ruokaa menee vähemmän kun pappa on vuodeosastolla. Jääkaapissa muutama vanhaksi mennyt eineslaatikko ja sitten katsoin jääkaapin alalaatikkoon. Ja mikä yllätys siellä olikaan; valtavasti leipää. Ostan mummolaan pienen paketin valmiiksi siivutettuja leipiä ja kieltämättä olen ihmetellyt että yllättävän paljon syövät leipää kun sitä pitää aina ostaa. Nyt sitten paljastui mihin se leipä menee, jääkaapin alalaatikkoon. Vanhimmat leivät oli joulukuun alusta ja tuoreimman päiväys oli 18.1.2016. Sen otin esille ja pistin leipälaatikkoon. En tiedä mikä leipä mummolla nyt oli leipälaatikossa. Nyt tuli mieleen ajatus että mummo ei varmaan enää syö mitään. Kukaan ei ole katsomassa että meneekö ruoka suuhun vai kenties vessanpyttyyn. Muutaman kerran olen löytänyt ruuat ulko-oven pielestä. Siilille on kuulemma ruokaa jättänyt. Jotenkin tämä kaikki iski taas päin kasvoja niin että en tiedä mitä tehdä. Kotipalveluun soitin ja pyysin tarkkailemaan mummoa.
Puhelu avopalvelujohtajalle koski lähinnä sitä että mitä kuuluu palvelutalohakemukselle jonka jätin marraskuussa 2014. Ei sitä hakemusta löytynyt mistään. Johtaja ihmetteli kyllä minun kärsivällisyyttä sillä hakemuksista tehdään päätös yleensä muutaman kuukauden kuluessa siitäkin huolimatta että se olisi kielteinen. Kunnassamme on uusi avopalvelujohtaja joka aloitti virassa vasta syksyllä joten hän ei todellakaan voi tietää onko hakemus kuntaan tullut vai. Omasta mielestäni sen kyllä olen jättänyt mutta eihän minulla todisteita ole. Sovittiin että teen uuden ja asia on selvä. Juteltiin vanhempieni tilanteesta ja päätettiin kartoittaa palvelusuunnitelma minun tekemän hakemuksen jälkeen. On kuulemma ihan normaalia että kotipalvelu käy vanhusten luona jopa 8 kertaa päivässä ja siitä huolimatta asuvat vielä kotona. Jos mummolassa käy kotipalvelu vain 2 kertaa niin hehän voivat todella hyvin asua kotona vielä pitkään. Joopa joo!! Kyllähän he voivat mutta elämänlaadusta ei voi enää puhua. Tiedä sitten olisiko se elämänlaatu sen laadukkaampaa palvelutalossa asuessa. En tiedä!
Isäni täyttää tänään 89 vuotta ja jossain vaiheessa yritän saada auton käyntiin jotta pääsen synttäreille. Tänään ovat käyttäneet pappaa uudestaan röntgenissä sillä oma tk-lääkäri haluaa varmistaa asiat nyt ihan kunnolla. Petipotilaana pappa on täysin. Jotenkin tuntuu että ehkä tämä on ainakin papan osalta tie palveluasumiseen ja ystävällisempien ihmisten hoitoon mitä mummo on. Sen pappa olisi jo ansainnut. Hän on kuunnellut mummon ilkeitä sanoja jo 56 vuotta niin toivoisin että viimeiset elinvuosina kuuluisi vain ystävällisiä sanoja.
Voi kurjuus miltä voi tuntuakaan koko tuo tilanne vanhempiesi kanssa :( Ihan järjetöntä, että vanhukset muka pärjää keskenään/yksin jos kotihoitaja käy "vaan" 2 kertaa päivässä. Jos molemmat ovat enemmän ja vähemmän poissa tästä todellisuudesta, niin miten he voivat huolehtia itsestään? Ymmärrän ahdistuksesi, pitäisi pystyä olemaan siellä ja täällä 100% lasissa molemmissa paikoissa. Eihän siihen kukaan pysty! Tsemppiä arkeen, haet vaan uudestaan ja uudestaan palvelutaloon ja lisäapua vanhemmillesi niin ehkä joku pian ymmärtää, että ei asiat näin voi jatkua.. -Arjenkaunisnainen-
VastaaPoista