Monta kertaa olen meinannut tarttua näppikseen ja naputella Kuusikulman kuulumisia. Mutta aina se on vaan jäänyt. Jospa nyt vähän kuulumisia saisin kerrottua.
Pakkaspäiviä on viime aikoina riittänyt ja sehän tietää leivinuunin lämmitystä. Astmaiset keuhkoni eivät pakkasilmasta oikein tykkää joten aika visusti olemme sisällä viihtyneet nti Tättähäärän kanssa. Viime viikolla tuli lunta ja yhtenä päivänä teimmekin vähän lumitöitä. Olisi niitä saanut tehdä enemmänkin sillä jostain kumman syystä kola ei tunnu pysyvän kenenkään muun kädessä kuin minun ja sen kyllä meidän pihasta huomaa. Kaupassa piipahdin perjantaina kun pakkasta oli vajaa -20 ja auto suostui yhteistyöhön. Lauantaina kokeilin mutta ei oikein innostunut käynnistymään joten annan ihan rauhassa autoni levätä. Ruokaa on riittänyt ja avopuolison auto saadaan kyllä käyntiin tarvittaessa. Omalla tavallaan olen nauttinut näistä pakkaspäivistä. Kotona on ihan kiva olla. Mitään en ole juuri saanut aikaan mutta sama sille. Verokortit postitin, matkalaskut Tättähäärän tapaamismatkoista tein ja postisin sos.työntekijälle. Vielä pitäisi Kelaan tehdä matkalaskut kutosluokkalaisen tereapimatkoista. Sitten olisi kiireellisimmät paperityöt tehty ja voisin keskittyä vuositilityksen tekoon maistraatille. Onneksi sillä ei ole kiire, maaliskuun loppuun mennessä se pitää tehdä. Olen yrittänyt tehdä sen aina ennen hiihtolomaa mutta saa nähdä kuinka nyt käy.
Suru-uutisia saimme viime viikolla. Ne oli toki odotettavissa mutta aina kuolema koskettaa. Ex-puolisoni rakas ei saanut kokea ihmettä vaan hän nukkui pois perjantaina. Kahdelle vanhimmalle lapselle puoliso oli läheinen ja heitä tämä koskettaa eniten. Mutta kosketti se myös minua vaikka 9 vuotta sitten kuvittelin jotain muuta. Silloin nämä rakastavaiset olivat pahimmat vihamieheni. En voinut ymmärtää kuinka he pystyivät tekemään minulle niin. Syytin kaikesta heitä vaikka nyt kun asioita ajattelee niin olihan syynsä minussakin. Ei hyvään avioliiittoon mahdu kolmatta osapuolta ja jos kumpikin on liittoonsa tyytyväinen niin ei edes huomaa "kolmansia osapuolia". Eron surutyön tein; olin vihainen ja kaikkea mahdollista. Näin jälkikäteen olen iloinen että kaikki tunteet olen läpikäynyt mutta käynyt ne läpi niin etten ole ketään vahingoittanut. Esikoisen rippijuhlat oli käänteen tekevä asia ex:n ja minun erossa. Tiesin että poika haluaa kaikki rakkaat juhliin ja jouduin kutsumaan myös ex:n puolison juhliin. Tässä vaiheessa se oli jo helppoa koska olihan minullakin uusi kumppani joka myös oli juhlissa. Juhlissa kättelimme ex:n uuden puolison kanssa ja loppuvaiheessa juhlia hän jo tiskasi astioita minun keittiössä. Tuon jälkeen hän teki meille aina jouluksi maustekakun ja minä ostin heille joulukukan. Tämän joulun kakusta söimme viimeiset palat silloin kun kakuntekijä oli jo sairaalassa. Ihmettä toivoin ja rukoulin mutta nyt se ei toteutunut. Ex:lleni toivon paljon voimia tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiin. Hän on vielä nuori ihminen ja löytää kyllä rinnalleen kumppanin kunhan tämä surutyö on käsitelty.
Mummolankin kuulumiset ovat ikäviä. Pappa oli kaatunut torstai-iltana ja ei päässyt enää ylös. Kotipalvelu kävi nostamassa mutta pappa ei pystynyt enää nojaamaan jalkaansa eikä pystynyt seisomaan. Ambulanssilla veivät päivstykseen mutta eihän meidän tuppukylissä illalla ole röntgeniä joten toivat takaisin oman kunnan vuodeosastolle. Perjantaina käyttivät rontgenissä mutta kukaan ei osannut kuvia tulkita. Eilen kävin pappaa katsomassa ja niin pieni mies siellä sairaalan laitasängyssä makasi. Kivut oli kuulemma kovat ja ei pystynyt liikkumaan mitenkään. Tänään soittivat vuodeosastolta ja kertoivat että pappa on lähetetty ambulanssilla keskussairaalaan koska lonkka on murtunut. Eli tämähän tietää sitä että pappa ei tule pitkään aikaan kotiin. Vai tuleeko ollenkaan??? Tämä on ehkä tie sinne palveluasuntoon koska äiti ei jaksa pappaa kotona hoitaa. Vielä eivät ole keskussairaalasta soittaneet. En tiedä mitä rupeavat tuossa tilanteessa tekemään. Pappa täyttää torstaina 89 vuotta eikä ole enää mikään hyväkuntoinen. Harmi että näin kävi mutta eihän näille mitään voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti