Tämä vuosi alkoi kylmissä merkeissä. Tämän viikon on pakkasmittari ollut pitkälti miinuksella, tänä aamuna meidän ennätys -32 astetta. Autot saa ihan rauhassa seistä pihalla kun ei ne lämmityksestä huolimatta käynnistyisi. Sisäpäiviä vietetty ja eilen vietin ihan pyjamapäivän. Mitä sitä suotta vaatteita pukemaan kun ulos ei innosta mennä. Eilen siivottiin joulu varastoon ja vähän se haikealta taas tuntui. Seuraavaan jouluun tuntuu olevan niin pitkä aika. Monen ihmisen ikä, sanoisi äitini.
Kotini hiljeni tiistaina kun esikoinen tyttöystävineen pakkasi autonsa ja ajelivat omaan kotiinsa. Lähtiessään lupasi että tulee jo kuukauden päästä kun seuraava toppi alkaa silloin. Miniäkin mietti että taitaa tulla tekemään kevään viimeisen topin meidän kuntaamme. Ja eihän sitä tiedä vaikka miniä tulisi kesällä tänne kun esikoinen lähtee armeijaan. Töihin pääsee kyllä ja jos meidän seurassa viihtyy niin siitä vaan. Nti Tättähäärä voi vielä nukkua meidän vanhojen varisten kanssa samassa huoneessa ja leikkipaikka hänelle on järjestetty olohuoneeseen. Onneksi on ruvennut syksyllä esikoisen huonetta nuorimmaiselle muuttamaan.
Vanhusten asiat ovat taas päällimmäisenä mielessä ja vaikka vuosi on vasta alullaan niin olen tosi väsynyt heihin. Varsinkin äitiini! En tiedä mikä häntä vaivaa mutta kaatuilee jatkuvasti ja joka yö kotipalvelun päivystys käy hänet nostamassa. Olen ostanut jarrusukkia ym. ja liukastumisesta ei pitäisi olla kysymys. Yhden kaatumisen jälkeen veivät ambulanssilla päivystykseen tikattavaksi ja oli vuodeosastolla seuraavaan päivään. Terve mummo, oli lääkäri sanonut ja laittoi kotiin. Pissitulehdus on ja se taitaa saada nyt tämän kaiken aikaan. Muutenkin mummo on ihan sekaisin. Tänään taas laitoin valtavan määrän kuivamassa ollutta talouspaperia roskiin. Vessassa oli kuivamassa Tenoja. Näistä olen monta kertaa hänelle sanonut ja joka kerta mummo suuttuu. Yksinkertaisia asioita jotka pitäisi osata ajatella jo ihan järjellä. Mutta jonnekin se järki on kadonnut vaikka muistisairautta ei hänellä ole todettukaan. Muistihoitajan luokse mennään kahden viikon päästä ja taas tehdään uudet testit ja katsotaan mikä on tilanne. Kyllä tuli taas tänä aamuna mieleen että miksi ihminen ei voi elää niin että säilyy terveenä kaikki elinpäivänsä. Sitten kun aika on täynnä niin "poks vaan". Viime yönä oli kompuroidessaan saanut sängyn päädyn rikki ja siitä kotipalvelu aamulla soitti. Olihan sinne sitten mentävä. Mentiinkin sinne nti Tättähäärän kanssa oikein herroiksi; taksilla. Taksilla tultiinkin kotiin sillä ei me tuollaisessa pakkasessa pystytä kävelemään. Minun astmaiset keuhkoni ei tykkää yhtään ulkoilmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti