Keskiviikkoaamuisin minulla on yleensä 2 tuntia ihan omaa aikaa. Kello 9.00 vien nti Tättähäärän seurakunnan kerhoon ja kerho loppuu klo 11.00. Monesti piipahdan mummolassa sen jälkeen kun vien tytön mutta ennätän sen jälkeen ajella vielä kotiin ja nauttia hiljaisesta kodista. Tänään menin mummolaan ja kun avasin jääkaapin oven niin tiesin etten kotiin ennätä. Haju oli jotain sanoin kuvaamatonta joten eikun jääkaapin kimppuun. Löytyihän sieltä hajun lähde ja ei auttanut muu kuin ruveta pesemään jääkaappia. Laittelin myös mummon lääkkeet kahdeksi viikoksi ja tein pikaisen kauppareissun. Eihän mummo paljon yksin syö mutta jotain kuitenkin pitää aina kaupasta hakea. Nyt ostin mummolle myös vitamiinipillereitä ja laitoin ne lääkedosettiin. Ruoka on kovin yksipuolista ja jospa nuo pillerit antaisi vähän virkeyttä ja elämäniloa. Epäilen kyllä... Yritin keskustella asioista jälleen kerran mutta ihan turhaan. Mummon viimeinkin järjen hippunen on kadonnut jonnekin ja hän elää ties missä. Päivät ja kellonajat eivät ole lainkaan hallinnassa ja muutenkin käytös on todella omituista. Hellan sulake on otettu irti ihan varmuuden vuoksi koska uuni täynnä mummon vaatteita ja kauhulla ajattelin että laittaa joku päivä uunin vaikka ihan vahingossa päälle. Nyt ei tuota ongelmaa onneksi ole.
Oma olotila on sellainen että kohta en enää jaksa. Mummolan asiat eivät ole ainoita jotka mietityttää vaan kotonakin tuon kutosluokkalaisen kanssa on todella vaikeaa. Ja kun voimat on vähissä niin jatkuva tappelu ja päivänselvistä asioista vääntäminen tuntuu vievän ne viimeisetkin voimat. Ja niitä voimia pitäisi riittää tuolle nti Tättähäärälle joka on vielä pieni ja viaton, tarvitsee tosi paljon aikuisen läsnäoloa kasvaakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti