Saanko mennä tietokoneelle

Koululaiset olleet lomalla viikon ja  kutosluokkalaisen loma jatkuu vielä 1,5 viikkoa. Ja minä olen täysin kypsä kysymykseen Saanko mennä tietokoneelle.  Onhan pojalla toki puheen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeus mutta mitään muuta hänen suustaan ei kuulu kuin saanko mennä tietokoneelle, saanko ottaa karkin, saanko ottaa piparin, saanko ottaa pikkuleivän, saanko ottaa suklaata.  Jos olen poissa kotoa ja hän soittaa minulle niin en viitsi edes vastata koska joku noista kysymyksistä esitetään puhelimessa.  Toki aika usein suusta tulee myös että en halua tai en jaksa. Nämä liittyy yleensä siihen kun pyydetään menemään pesulle, pesemään hampaat ja pitää mennä nukkumaan. Tuo en jaksa kuuluu silloin kun pyydetään tekemään jotain, esim. kattamaan pöytää, viemään roskista tms.  Minä niin haluaisin että poika juttelisi jotain ja hänen kanssaan voisi keskustella. Mutta ei...  On tunne että me muut (koko perhe) ollaan hänelle ihan yhdentekeviä ja mitään sanomattomia ihmisiä.  On hän toki monta kertaa ilmoittanut ettei hän tarvitse ketään aikuista eikä ketään muutakaan elämäänsä koska hän pärjää ihan itsekseen.  Ja tuon hän selvästi osoittaa.  Koskaan hän ei sano meille mitään mukavaa, ei kerro että olisi kenties ikävä tai kaipaisi meidän seuraa. Jos tulee meidän seuraan niin aloittaa nimittelyn, puhuu tosi rumasti toisista, kommentoi joka ikistä sanaa jonka joku suustaan päästään jne jne. Kaiken kaikkiaan hän on todella rasittava poika.  Monesti olen miettinyt mitä olisi pitänyt tehdä toisin näiden vuosien aikana ettei tässä tilanteessa oltaisi. Olisi varmaan pitänyt ottaa poika pienenä väkisin syliin ja pitää siinä vaikka toinen rimpuili koko ajan pois. Halata aina tilaisuuden tullen vaikka väkisin. Näitä yritin mutta minut työnnettiin aina pois niin luovutin jossain vaiheessa ja annoin pojan olla rauhassa. Olen yrittänyt lukea hänelle jotta sanavarasto kehittyisi mutta turhaan.  Mutta onhan kaikkien muiden lasten sanavarasto kehittynyt ja ihan samalla tavalla olen heistä jokaista hoitanut. Tosin tämä kutosluokkalainen tuli meille vähän vajaa 4 vuotiaana kun muut ovat tulleet vastasyntyneinä.  Nti Tättähäärä tuli 1 vuotiaana ja nyt 3,5 vuotiaana hänellä on paljon laajempi sanavarasto kuin 13 vuotiaalla.  Ehkä pojan kanssa olisi pitänyt tehdä enemmän töitä eikä luottaa siihen että oppii mallista ja kehittyy siinä sivussa ihan niin kuin toisetkin ovat tehneet. Tiistaina poika menee syntymä-äitinsä luokse päiväksi ja minä huokaisen helpotuksesta. Tosin vierailu äidin luokse tietää "sata" puhelua ennen sitä.  Äiti ei osaa tekstiviestejä laittaa joten soittaa vähän väliä. Ei muista mitä sovitaan ja joutuu usein asioita kysymään. Eli on ihan samanlainen kuin poikansa. Jankuttaakin asioista ihan samalla tavalla.  Minun on vain yritettävä kestää.  Joulunpyhinä on tullut monta kertaa mieleen että ensi jouluna taidan lähteä yksin jonnekin tunturimökkiin ja nauttia joulun rauhasta ihan totaalisesti. Kukaan ei valita huonosta ruuasta, kukaan ei tappele jne. Olen vain minä itse ja ihana seurani. Sauna, kinkkua, laatikoita ja punaviiniä; voiko ihminen enempää toivoa?