Vaikka suurimman osan ajasta on märkää ja pimeää niin pieniä välähdyksiä on tässä harmaudessa ollut. Tiistaina ja keskiviikkona pilkahti aurinko näkyviin muutaman kerran. Eilen satoi lunta niin että maa muuttui valkoiseksi mutta hetken päästä tuli taas vettä taivaan täydeltä. Joulutunnelma on tipotiessään vaikka eilen kuunneltiin nti Tättähäärän kanssa joululauluja. Uskon että kyllä se joulumieli ja -tunnelma löytyy viimeistään sitten kun saan viikkosiivouksen tehtyä ja laitettua joulukoristeet paikoilleen. Se tapahtuu luultavasti ensi viikon torstaina tai perjantaina.
Välähdyksiä on tapahtunut mummolassa ja niistä on tullut tosi hyvä mieli. Keskiviikkona mummo kertoi että pappa on valitellut vaivojaan kotipalvelun väelle. Kotipalvelun työntekijä soittikin minulle iltapäivällä ja kertoi että on jutellut papan kanssa. Pappa oli kysynyt että voisiko kotipalvelu olla heillä koko päivän . Sitten oli kertonut että kun minulla on tämä muistisairaus niin en aina muista onko päivä vai yö ja riisun vaatteet kun olen menossa nukkumaan. Ja siitä suuttuu mummo ja huutaa minulle. Kun tämän kuulin niin minulta pääsi itku. Näinhän se mummo tekee vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut että ei pappa tee tuota kiusallaan vaan johtuu ihan hra Alzheimerista. Mutta mikään ei mene mummon ymmärrykseen. Välillä mietin että eikö todella mene vai onko tosiaan niin ilkeä ihminen ettei halua edes ymmärtää. Kotipalvelun tyttö oli selittänyt ettei he voi olla koko päivää. Oli sitten ehdottanut että josko pappa lähtisi aina silloin tällöin palvelutaloon lomalle. Sen ajatuksen pappa oli tyrmännyt mutta toisaalta ollut kuitenkin vähän kiinnostunut. Nyt sovittiin että rupeamme tätä ajatusta pohjustamaan vähän reippaammin. Pappa saisi olla viikon lomalla eikä kukaan huutaisi hänelle. Mummo saisi myös nauttia omasta seurastaan eikä tarvitsisi huolehtia mistään.
Mummolassa oli eilen tapahtunut toinenkin välähdys. Kihlattuni kävi siellä pientä remonttia tekemässä minun esikoiseni kanssa. Pappa oli seurannut hyvin tarkasti hommia ja kun homma oli ollut valmis niin oli sanonut että sepäs kävi nopeasti. Saatte ihan kolme pistettä. Kihlattuni oli sanonut että me pojat pistetään pisteet puoliksi ja siihen pappa: Se on sitten 1,5 pistettä kummallekin. Uskomatonta!!! Miten toivonkaan että noita kirkkaita hetkiä olisi enemmän mutta kyllä nämä hetkittäisetkin välähdykset tuntuvat hyvältä. Vielä kun saisin mummon muutettua ystävällisemmäksi niin kaikki olisi hyvin. Mutta se on täysin mahdoton tehtävä. Ihminen joka ei ole ollut koskaan ystävällinen ja mukava ei enää tässä vaiheessa muuksi muutu. Valitettavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti