Joulun pyhät alkavat olla ohi vaikka huomenna vielä sunnuntai onkin. Me vietimme hyvin perinteisen joulun sillä olemme huomanneet sen sopivan meille parhaiten. Oman "lisämausteen" joulun viettoomme toi nuorenparin työt palvelutalossa. Esikoinen oli töissä aattoaamun ja miniä illan. Lupasin hänelle että syödään jouluateria vasta sitten kun hän tulee töistä ja meillä syötiinkin aattona klo 20.30 alkaen. Jouluaamuna molemmat menivät töihin aamuvuoroon ja töiden jälkeen lähtivätkin ex-mieheni luokse. Aattoon kuului perinteinen hautausmaakävely ja joulupukki. Meillä kävikin vähän hassu joulupukki, oli laittanut sukat käteensä. Mutta viis siitä, nti Tättähäärä tykkäsi joulupukista eikä tunnistanut pukkia edes silmälaseista. Ihmetteli vaan sitä mihin isoveli on juuri silloin karannut kun joulupukki tulee käymään.
Eilinen päivä oli ihanan laiska päivä. Ihan pyjamassa en sitä viettänyt mutta vietin juuri sellaisen päivän josta olen jo pitkään haaveillut. Kotoa en poistunut mihinkään ja ulkonakin kävin vain sen verran että sytytin kynttilälyhtyihin kynttilät. Joulupukki toi uusia lautapelejä ja niitä pelattiin. Yritin saada noita isompiakin pelaamaan mutta tosi huonolla menestyksellä. Mutta me vanhat varikset ja nti Tättähäärä pelattiin Frozen pelejä sekä Hevisaurus-peliä. Telkkarista on tullut paljon kivoja koko perheen elokuvia ja niitäkin on tullut katsottua. Tänään esikoinen meni kaverilleen melkein 100 km:n päähän ja sen kuljetuksen hoiti kihlattuni. Nti Tättähäärän kanssa kävin katsomassa Tenavat-elokuvan ja tykättiin molemmat. Jopa neiti istui elokuvan ajan paikallaan. Ja se on ihme meidän ikiliikkujalle.
Mummolassa en ole käynyt nyt kahteen päivään. On tuntunut siltä että kaipaan lepoa myös niistä käynneistä. Aattona käytiin mummolassa esikoisen kanssa. Jotenkin molemmille tuli niin ahdistunut olo mummon takia. Edellisellä käynnillä olin laittanut haisevan pöytäliinan roskiin mutta mummo oli sen sieltä kaivellut ja sillä TAAS pöytiä pyyhkinyt. En ymmärrä miksi ei voi puhtaalla ja hajuttomalla pöytiä pyyhkiä. Ja kun sanon asiasta niin tietenkin mummo suuttuu. Joulusta valitti suureen ääneen ja sanoi ettei joulusta ole hänelle mitään hyötyä. Siihen pappa kommentoi että onhan; saatiin lahjaksi hyviä karkkeja ja muitakin lahjoja. Mummon kommentti että hän ei mitään lahjoja tarvitse. Siihen kommentoin että eikös joulu ole meidän jokaisen sydämessä ja en olisi ikinä uskonut mitä pappa sanoo. "Mummolla se joulu on niin syvällä sydämessä ettei se pääse sieltä koskaan ulos" oli papan kommentti. Muistisairas ukkeli joka elää suurimman osan ajastaan jossain muualla päästi suustaan noin suuren viisauden. Joka sana oli kyllä totta mummon kohdalla. Jostain mummo taas minulle suuttui ja pappa sanoi rauhallisesti että tuollaisella äänellä se mummo hänellekin joka päivä puhuu. Toisaalta tuli tosi pahamieli myös papan puolesta. Joutuu kuuntelemaan aina ilkeitä sanoja eikä koskaan kuule mitään hyvää ja iloista. Mutta toisaalta eihän minun äitini suusta ole koskaan mitään iloista kuultukaan. Kauhulla odotan tulevaa ja sitä tuleeko minusta todellakin äitini kaltainen. Välillä jo huomaan sellaisia merkkejä ilmassa olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti