En tiedä mikä minua nyt vaivaa mutta mikään ei huvita, ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Nti Tättähäärä intoilee joulusta ja hra 13v omista synttäreistään mutta minusta tuntuu että en viitsi tehdä mitään. Yleensä tähän aikaan on kaikki jouluvalot jo kaiveltu esiin mutta tänä vuonna ei ole. Huomenna juhlitaan 13 vuotiasta hyvin pienimuotoisesti ja onneksi kakku on sentään tilattu. Mutta pitäisi varmaan pöytään laittaa jotain muutakin. Perinteisesti olen leiponut synttäreille joulutorttuja mutta nyt tuntuu hyvin suurelta voimanponnistukselta ostaa kaupasta taikinalevyt ja tehdä niistä tortut. Ei pätkän vertaa innosta. En tiedä olisiko intoa enemmän jos olisi kyseessä jonkun muun synttärit. Nyt on tuo 13 v vienyt koko perheeltä voimat ihan kokonaan. Lukiolainen sanoi tänä aamuna että eikö tuota "apinaa" voi viedä minnekään suljetulle osastolle. En tiedä johtuuko tulevasta joulusta, väsymyksestä vai mistä mutta poika on todella rasittava. Se osastojakso on varmaan iäisyyden kuluttua ja tuntuu ettei me jakseta sitä odottaa. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin ja jospa se jossain vaiheessa iloksi muuttuu.
Haaveilin että saisin tänne blogiin jonkinlaisen joulukalenterin mutta taitaa jäädä haaveeksi jäädä. Ihan kiva olisi valokuviakin laittaa mutta ensin pitäisi opetella siirtämään ne puhelimesta koneelle ja sitten ne saisi tänne. Jospa vuoden päästä olisin jo paljon nohevampi, toivossa on hyvä elää!
Nyt pitäisi kerätä elämäniloa ja asennetta ja lähteä mummolaan. Edessä lääkkeiden laitto kahdeksi viikoksi ja kauppa-asiat. Taidan kaivaa varastosta esille kynttelikön ja laittaa ikkunalaudalle. Eivät varmaan osaa sitä päälle laittaa mutta jospa kotipalvelu edes joskus laittaisi siihen valon. Isäni ei kyllä ole koskaan joulusta perustanut. Kommentoi jouluasioita aina näin: Ihan turhaan ihmiset yhdestä joulusta hössöttävät. Koskaan kotona ei saanut laittaa joulukoristeita ennen kuin aatonaattona ja joulukuusikin tuli vasta jouluaattona. Ehkä lapsuuden kodin perinteitä on se etten minäkään heti joulukuun alussa laita kaikkia joulujuttuja esille. Pikkuhiljaa rupean niitä laittamaan ja aatonaattona kaikki on sitten valmiina. Sen jälkeen meillä nautitaan joulusta loppiaiseen tai Nuutin päivään saakka. Minusta parasta joulussa on juuri itse joulu ja joulun jälkeinen aika. Elämä on silloin yhtä juhlaa. Koti on koristeltu jouluiseksi, ei kiirettä mihinkään ja saa vain olla. Mitä nyt mummolan kauppa-asiat pitää hoitaa ja tokihan kotiinkin pitää ruokaa hankkia. Mutta ei ole koulua, ei terapiaa eikä harrastuksia. Tuntuu hyvältä viettää välillä tuollaista "laiskaa aikaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti