Hetken aikaa saimme nauttia lumesta ja pienestä pakkasesta. Ehdin jo kuvitella että nyt tuli talvi ja kaikki muuttuu kirkkaammaksi. Mutta mitä tyhjää; lumet katosi ja entinen pimeys vallitsee. Etupihalla pieni kuusi kynttilöineen yrittää tuoda vähän valoa pimeään. Pihalla olisi myös kynttilälyhtyjä mutta enpä ole saanut niihin kynttilöitä vietyä. En edes muista milloin viimeksi niissä olisi kynttilät loistaneet.
Viime viikot ovat olleet jollain tavalla kiireisiä vaikka ei kalenteri kovin täynnä ole ollutkaan. Koululla pidettiin iso palaveri hra 13v:n asioissa ja jotenkin sen palaverin jälkeen tuntui että "valoa näkyy tunnelin päästä". Palaverissa oli mukana pojan toimintaterapeutti ja hän osasi pukea sanoiksi ne asiat joille minä en ole koskaan sanoja löytänyt. Hän kertoi miten pojassa on kaksi persoonaa ja nyt on jo pitkään ollut se ikävämpi persoona koko ajan esillä. Myös uusi liikunnanopettaja oli paikalla ja hän kertoi miten liikuntatunnit sujuvat. Tai pikemminkin ne eivät suju ollenkaan koska poika ei suostu mihinkään yhteistyöhön. Ei kuulemma halua!!! Tätähän se on kotonakin, mitään ei haluta ja aina ollaan naama rutussa. Koulussa sujuu jollain tavalla. Nyt sairaalan väki oikeastaan ensimmäisen kerran todella uskoi että kaikki ei ole kohdallaan. Nyt mietitään pojalle 8 viikon osastojaksoa, olisi arkipäivät osastolla ja viikonloput kotona. Tuo toisi mukavaa hengähdystaukoa meidän muiden elämään sillä elämä pojan kanssa on todella rankkaa. Ilmeisesti poika käy nyt läpi myös omaa lapsuuttaan ja on kauhean vihainen minulle siitä että en antanut hänen olla isän talossa ja elää siellä onnellista elämää. Minä olen kuulemma pilannut hänen elämänsä ihan kokonaan. Hän itse uskoo tähän ja vaikka isä onkin kuollut jo vuosia sitten niin hän olisi pystynyt elämään siellä isän talossa ihan itsekseen. Ei tarvitse aikuisia mihinkään. Tällaisen ihmisen kanssa eläminen ei todellakaan ole herkkua vaikka ikää toisella onkin vasta noin vähän. Synttärit hänellä on keskiviikkona ja sitten tulee tuo 13 vuotta täyteen. Murkkuikäkin puskee päälle ja elämä on varmaan hankalaa kun toisaalta haluaisi olla pieni poika ja leikkiä. Mutta toisaalta haluaa olla iso ja määrätä kaikesta ihan itse. Kaksi murkkua kasvattaneena tunnen olevani tällä kertaa ihan hukassa ja neuvoton.
Nti Tättähäärän asioissa palaveeraan tulevana torstaina. En usko että mitään uutta ja ihmeellistä tulee palaverissa esille mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Neiti odottaa Joulupukkia aivan innoissaan ja muutenkin joulun odotus on hänellä nyt pinnalla. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun prinsessa-joulukalanterista ja sitä nyt miettii että mitähän sieltä löytyykään. Joulua emme ole vielä mitenkään laittaneet ja nyt pitäisi jotain kynttelikköjä ym. kaivella varastosta esiin. Minä laitan joulua esiin pikkuhiljaa ja aatonaattona kaikki on sitten valmista. Silloin laitetaan joulukuusi ja hiljennymme joulun viettoon. Meidän joulu alkaa tuosta aatonaatosta ja kestää loppiaiseen. Onneksi nykyään koulut alkavat vasta loppiaisen jälkeen niin voimme nauttia joulusta ihan rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti