lauantai 14. marraskuuta 2015

Vanhat valokuvat

Facebookissa sain haasteen julkaista vähintään 15 vuotta vanhoja valokuvia. Se olikin tosi mukava tehtävä, paneutua entiseen elämään. Kuvia löytyi tässä iässä tosi helposti siitäkin huolimatta että osa tuhoutui tulipalossa v. 81. Olimme asuneet ex:n miehen kanssa vajaan vuoden yhteistä kotia kunnes elokuisena yönä heräsimme yläkerran naapurin jyskytykseen ja huutoon TULIPALO. Tuo yläkerran naapuri oli suojelusenkelimme ja pelasti henkemme. Kaikki muu meni "savuna ilmaan ja tuhkana tuuleen".

Äidiltäni kävin eilen hakemassa vanhoja valokuvia ja mitä aarteita ne olivatkaan. Niissä pääsin näkemään äidin nuorena, kauniina naisena. Miten onnellisena ja iloisena hän valokuvissa hymyileekään. Sellaista äitiä minä en ole koskaan tavannut.  Joukossa myös yksi kuva jossa olen ihan pieni vauva ja olen äidin sylissä.  Yksi ainoa kuva jossa olen äidin sylissä. Yhtään kuvaa isän sylissä ei ole mutta jotenkin se ei haittaa koska muistissa on paljon hetkiä jolloin olen isän sylissä. Äidin sylissä en muista koskaan olleeni mutta tuo olemassa oleva valokuva todistaa että ainakin kerran äitini on pitänyt minua sylissään. Nuoruuden kuvissaan äiti hymyilee ja on onnellisen näköinen mutta kaikissa kuvissa minun syntymän jälkeen hän on onnettoman ja ilottoman näköinen. Pilasinko minä äitini elämän? Joutuiko hän pakosta naimisiin miehen kanssa jota ei rakastanut koska minä olin tulossa? Kaikki nämä kysymykset ovat heränneet valokuvien myötä. Mietin myös että onko äitini koskaan lapsia halunnut vai eikö pystynyt enempää lapsia saamaan. Sisaruksia aina kaipasin ja niitä kyselin mutta koskaan eivät vanhempani vastanneet miksi minulla ei sisaruksia ole.  Omaa lapsuuttani olen paljon miettinyt ja siitä johtuen koko ajan olen yrittänyt olla parempi äiti kuin oma äitini minulle oli.  Mutta osaanko kuitenkaan olla? Monesti huomaan olevani kuin äitini ja se suorastaan pelottaa minua. En minä halua sellainen äiti olla! Paljon olisi vielä asioita jotka haluaisin äidin kanssa ottaa puheeksi mutta tiedän jo valmiiksi että äiti suuttuu eikä halua niistä keskustella. Miksi???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti