Eilen vietettiin isänpäivää ja tämä huono tytär ei käynyt isäänsä onnittelemassa ja halaamassa. Eilen oli jotenkin sellainen väsynyt olo että katsoin viisaammaksi jäädä kotiin. Isä ei kuitenkaan tiennyt mikä päivä on ja enpä usko että äitikään tiesi että on juhlapäivä. Olisi ehkä pitänyt eilen käydä mutta toisaalta eilen ei mikään kauppa ollut auki. Kun tänään menin kauppalistaa hakemaan niin ensimmäisenä listalla luki UUSI KAHVINKEITIN. Mummo oli eilen pudottanut keittimen kannun ja tänään oli jäänyt aamukahvi juomatta. Menin paikalliseen kodinkoneliikkeeseen ja salaa mielessäni toivoin että sieltä löytyisi kannu entiseen keittimeen. Turha toivo; kun keitin ei ole Molccamaster niin kannuja ei todellakaan löydy. Eihän siinä auttanut muu kuin ostaa uusi kahvinkeitin. Mummon ensimmäinen kommentti oli että en minä sitä osaa käyttää. Käyttöä harjoiteltiin mutta pahoin pelkää että mummo ei osaa sitä käyttää. Ihan samanlainen se on kuin entinenkin keitin mutta jostain syystä käyttö ei nyt vaan luonnistunut. Ja lääkärin mielestä mummolla ei muistisairautta ole.
Meillä kotona vietettiin isänpäivää pienessä mittakaavassa. Nti Tättähäärä oli tehnyt kerhossa hienon kortin ja sen ojensi iskälle silmät loistaen. Kutosluokkalainen oli tehnyt taulun jonka keskelle sahannut puisen sydämen. Myös hän halusi taulun tämän perheen iskälle antaa. Syntymäisälleen sytytettiin kynttilä lipaston päälle. Kaksi vanhinta on jo niin isoja että saavat itse huolehtia muistamiset. Tiedä sitten ovatko muistaneet. Ex:lle lähetin kyllä eilen illalla valokuvan jonka otin tytön synttäreillä. Siinä oli isä ja tyttö vierekkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti