Lapsuudenkodissani sunnuntai oli hyvin arvokas päivä ja silloin ei tehty oikeastaan mitään. Minulle korostettiin aina miten tärkeää on pyhittää lepopäivä. Omassa elämässäni olen yrittänyt tätä toteuttaa mutta en ole siinä täysin onnistunut. On aina pyykkiä ja kaikenlaista kotityötä jota pitää myös sunnuntaisin tehdä. Mutta olen "keskustellut" tästä korkeimpien voimien kanssa ja olen saanut Taivaan Isältäni luvan tähän kaikkeen. Hän tietää että en häntä pilkatakseni hommia teen vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä että arki pyörisi sujuvasti. Tänään kyllä nukuttiin nti Tättähäärän kanssa 10.30 saakka ja tuntuukin ettei saatu päivässä mitään aikaan kun noin pitkään nukuttiin. Mutta oli kyllä tosi mukava nukkuakin.
Eilen kävin sanomassa heipat pienille mummotettavilleni. Olen saanut kunnian olla heidän mummonsa 1,5 vuotta ja nyt he muuttavat äidin kanssa kaus pois. Äidin kanssa meillä on yhteinen tytär ja olemme tunteneet toisemme yli 15 vuotta. Siitä johtuen pieni pelko sydämessä tulevaisuuden suhteen. Pienet ihmiset ovat rakkaita ja toivon sydämestäni heille kaikkea hyvää. Lupasin että ensi kesänä näemme. Toivottavasti näin tapahtuu. Pienten ihmisten puolesta täytyy nyt rukoilla entistä enemmän ja pyytää heille Jumalan siunausta. Rakkaita ja tärkeitä ovat vaikka mitään biologista yhteyttä meillä ei ole.
Kotiin sain tänään isonpojan. Viikon toppi täällä ja asuu sen ajan kotona. Toivottavasti poika ei työssöoppiessaan kohtaan kovin raakoja asioita. Mutta jos kohtaa niin ne ovat sitä työtä jota hän ehkä tulevaisuudessa tekee työkseen. Ei elämä ole vaaleanpunaista unelmaa jossa tapahtuu vain ihania ja mukavia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti