Tänä syksynä minua vaivaa ihme syysväsymys. Tekemättömiä hommia on vaikka kuinka paljon mutta en saa itsestäni puristettua intoa niiden tekemiseen. Ikkunat jäi keväällä pesemättä ja niin ne näyttää nytkin jäävän. Ostin jo uudet verhotkin tupakeittiöön ja kuvittelin saavani verhoista uutta potkua ikkunanpesuun mutta ei näytä löytyvän. Voisin toki tilata ikkunanpesun jostain firmasta mutta jääköön kevääseen. Kyllähän ne uudet verhot voi ripustaa myös likaisiin ikkunoihin. Ja kohtahan on niin pimeää ettei lika näy. Paljon muutakin tekemätöntä hommaa löytyy, jopa viime viikon pestyt pyykit ovat "vierashuoneen" sohvalla. Ne pitäisi laskostaa ja laittaa kaappeihin. Ihan sellaisen perusarjen pyöritän mutta en yhtään enempää. Pakko olisi vähän ryhdistäytyä ja innostua hommiin. Jotenkin tämä elämä sujuu nyt tasaisesti, hyvä niin. Johtuneeko väsymys siitä, voi olla. Tietyn väliajoin kaipaisin eräänlaista säpinää elämään. Vanhusten osalta en sitä kaipaa mutta tässä omassa elämässä ja lähinnä työssäni voisi tapahtua jotain uutta. Mutta uusi perhehoitolaki takaa sen ettei mitään tapahdu. Ja tietyssä sijaishuoltoyksikössä olen mustalla listalla ja minun elämää seurataan varmaan suurennuslasin kanssa. Joten työrintamalla ei mitään uutta odotettavissa ja se ehkä saa aikaan tämän väsymyksen. Samalla tuntee olevansa oikeastaan aika tarpeeton. Vaikka itsestä tuntuu että olisi voimia ja intoa vielä vaikka mihin työsaralla niin laki ja sos.työntekijät estävät sen.
Koululaiset oli viime viikon lomalla ja vietimme oikein laiskan loman. Heti loman alussa kävimme tapaamassa nti Tättähäärän mummoa ja viivyimme reissulla kaksi yötä. Lomalla vietimme myös tyttöjen päivää ja meidän talon kaikki kolme tyttöä vietti päivän kaupungissa. Yksi sai naamaansa metallia ja nuorimmainen prinsessamekkoja. Äiti ei saanut reissulla mitään muuta kuin mahansa täyteen pitsaa. Rahapussi kyllä tyhjeni oikein mukavasti. Mutta viis siitä kun mukavaa oli. Vastarannan kiiski (kutosluokkalainen) sai viettää päivän ihan itsekseen ja nautti elämästään kun sai tehdä mitä halusi. Mitä nyt muutaman kerran soitti minulle ja kysyi lupaa tekemisiin.
Tänään alkoi arki; koululaiset koulussa ja me perhekahvilassa. Illalla vielä Tättähäärn ja Vastarannan kiiskin liikuntakerho. Ennen sitä pitäisi saada koneellinen pyykkiä kuivumaan ja jospa saisin sen sohvan tyhjäksi. Perjantaina sen on oltava tyhjä kun esikko saapuu kotiin. Perjantaita odotankin innolla. Lähdetään viettämään parisuhdeaikaa; Johanna Kurkelan konsertti ja sen jälkeen hotelliyö.
Olipas kiva lukea kuulumisia, vaikkakin siellä syysväsymys vaivaakin. Tsemppiä sinne tähän syksyyn, onhan tämä pimeä ja viileä, mutta sydämen lämpö on se joka meitä lämmittää. Ihanaa, että pääsette Kurkelan konserttiin ja saatte viettää parisuhdeaikaa, kirjoittelehan siitä reissusta sitten myös. Ennen kaikkea, muista NAUTTIA! terkuin Arjenkaunisnainen
VastaaPoista