Entiseen elämääni kuului venetsialaiseet. Olen syntynyt elokuussa, samoin minun esikoinen. Miten hyvältä tuntuikaan yhdistää synttärit ja rannikkoseudun venetsialaiset. Yhdet venetsialaiset päättyi päivänsankarin (silloin 6v) sairaalakeikkaan kun ranne meni poikki mutta muuten juhlat sujuivat aina hyvin. Viimeiset venetsialaiset vietin uudessa elämässäni 5 vuotta sitten, silloin juhlittiin tämän mamman kihlajaisia. Jotenkin elämä on vienyt mukanaan ja tuntuu ettei enää jaksa mitään juhlia järjestää. Ystävät ovat kaikonneet ja nyt tuntuu että ei ole ketään jota juhliin voisi kutsua. Tai onhan ihmisiä mutta harva tulee koska juhlat eivät ole ns. juhlia aikuiseen makuun. Harva aikuinen viihtyy juhlissa joissa laitetaan välillä lapsia nukkumaan ja juomatarjoilu on aika vähän prosenttista.
Nämä tuli tänään mieleen kun vietettiin sateista lauantaipäivää Angry Birds -puistossa ipanoiden kera. Meillä kaikilla oli niin mukavaa.... Lapset viihtyi ja hyvin me aikuisetkin siellä viihdyimme. Päivä jatkui elokuvissa; minä ja kaksi poikaa. Elokuvissa Inside Out -mielensopuikoissa. Aivan ihana elokuva, ainakin minun mielestä. En tiedä mitä elokuvasta ymmärsi vajaa 5v ja vähän vajaa 13v joka on monen diagnoosin lapsi. Yritän jutella elokuvasta huomenna ja katsoa onko mitään jäänyt mitään.
Nyt alkaa ipanat olla nukkumassa ja on minun aika lähteä saunaan. Terassille sytytän muutaman kynttilän ja nautin näin venetsialaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti