Suru saapui yllättäen

Meidän lomamme alkoi surullisissa merkeissä. Lauantaiaamuna soi puhelin ja numerosta näin että vuodeosastolta soitetaan.  Suru-uutinenhan sieltä tuli; isäni oli nukkunut pois 10 minuuttia aikaisemmin. Kuolema oli tullut täysin yllättäen. Aamulla oli isä syönyt aamupalan ja ollut hyvin virkeä. Hoitajan kanssa oli vähän kävellyt ja sitten mennyt sänkyynsä. Hoitaja oli ollut huoneessa ja oli kuulunut vain pari henkäystä kun isä oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Elvytystä eivät olleet edes miettineet ja kiitin heitä siitä. Olimme yksimielisiä siitä että vanhan ja sairaan ihmisen elämän pitkittäminen ei ole järkevää.  Uutinen oli yllätys vaikka omalla tavallaan olen isän poismenoon jo jollain tavalla valmistautunut. Mutta kuolema tulee kuitenkin aika usein yllättäen.  Nyt on isän hyvä olla; poissa on kivut ja säryt.  Esikoinen kävi pappaa katsomassa lauantaina mutta minä haluan säilyttää mielessäni perjantaisen näyn; isä kiepsahti sängyn reunalle istumaan ja joi päiväkahvit.  Sitten takaisin sänkyyn ja toivotti minulle hauskaa lomaa. 

Lauantaina mietin mitä loman suhteen tehdään.  Äidille kävin uutisen kertomassa ja kun äitikin näytti jaksavan uutisesta huolimatta hyvin niin päätin että me lähdetään reissuun.  Meidän elämä jatkuu ja tiedän että isä olisi toivonut meidän lähtevän.  Tänään ajelin Tättähäärän ja kihlatun kanssa asioita  hoitamaan. Hautaustoimistossa kävin ja niin pitkälle asiat on hoidettu että hautajaiset ovat 2.4. Myös seurakuntatalo on varattu tuolle päivälle. Pitopalvelun kanssa käyn sopimassa asian ensi viikolla ja kukkavihkot  ym. hoidan loman jälkeen. Paljon asioita pitää hoitaa mutta eiköhän niistä selvitä.

Kohta lähdemme takaisin lomamökille.  Voi olla että ennätämme tänä iltana katsomaan  vielä Äkkilähdön jos matkalla ei mitään yllätyksiä satu. Nyt kun sain asioita hoidettua niin voin rauhassa jatkaa loman viettoa. Lomalle mukaan varaamiani kirjoja en ole vielä edes avannut mutta ehkä tänä iltana tai huomenna.