Nyt on loma lomailtu ja pikkuhiljaa on löydettävä normaali arjen rytmi. Lupasin teille kertoa miten kirjan lukeminen lomalla onnistui. Sain luettua 62 sivua Outi Pakkasen Julma kuu -kirjasta. Päivät meni kaikkea touhutessa ja iltaisin pidettiin isompien kanssa peli-iltoja. Kirjalle jäi aikaa vasta puolenyön jälkeen ja uni vei useimmiten voiton kirjasta. Mutta pääasia että edes tuonkin verran vietin lomaa rakkaimman harrastukseni ääressä. Lomalla ulkoiltiin, syötiin hyvin, saunottiin ja oltiin vaan. Majapaikkamme oli rinteiden lähellä ja hyvä oli laskettelijoiden lähteä suksilla rinteisiin. Palatessa olikin sitten ylämäkeä jonkin verran. Monta kertaa mäkeä kavutessa tuli mieleen että nyt olisi viimeiset hetket ruveta omaa kuntoa kohottamaan. Herkut saisi jäädä kauppaan ja olisi syytä todella tarkkaan miettiä mitä suustaan alas pistää. Ja liikkuminen edes jollain tapaa olisi enemmän kuin tärkeää. Suksia en edes yrittänyt jalkaani saada sillä painoa niin paljon että en olisi jaksanut hiihtää metriäkään. Hiihtämättömyydestä huolimatta loma oli loma ja sillä yritettiin ladata akkuja tulevaan.
Pappaa muisteltiin viikon aikana useasti. Esikoinen oli käynyt viemässä kynttilän lapsuudenkotini rappusille ja lähetti siitä minulle kuvan. Sen jälkeen pappaa muisteltiin yhdessä WhatsAppissa ja enhän siinä voinut itkulta välttyä. Mutta kaiken kaikkiaan minulla on helpottunut olo. Tiedän että isällä on nyt kaikki hyvin. Kuolemaa hän odotti jo pitkään ja monesti mietti että olenko tänne unohdettu kun en pääse pois. Mutta kaikesta huolimatta positiivinen elämänasenne ja huumorintaju säilyi loppuun saakka. Tänään kävin hakemassa hautajaisluvan ja sen kanssa menen kirkkoherran virastoon heti kun se on vain auki. Hautapaikka pitää käydä katsomassa ja kukkalaitteet tilaamassa. Pitopalvelun kanssa neuvoteltava hautajaisista. Nyt mietin että pitääkö muistotilaisuudessa tarjota ruoka vai riittääkö kahvitarjoilu? Siunaustilaisuus alkaa klo 14.00 ja jotenkin tuntuu että pelkkä kahvi erilaisine tarjottavineen riittäisi tuohon aikaan tarjottavaksi. Mutta pitopalvelu tietää kyllä mikä on tässä tilanteessa sopivin tapa.
Mummosta olen huolissani ja nyt odotankin kotisairaanhoidon soittoa. Olenhan jo monta kertaa kirjoittanut ettei äitini juurikaan syö mitään. Jääkaappi näyttää vaan täyttyvän ja koko ajan joudun sieltä ruokaa roskiin laittamaan. Tänään ihmettelin että miksi lounasta toimittava yritys ei ole ottanut tänään mukaansa listaa josta äiti on valinnut tämän viikon ruuat. Menin listaa viemään ja samalla sain tietää ettei ruuantuoja ollut päässyt tänään sisälle koska ovi oli ollut lukossa eikä äiti ollut tullut avaamaan. Ruoka oli jätetty potkurin päälle ulko-oven viereen. Kun minä menin mummolaan oli ovi kyllä auki. Sen verran sokeasti kuljin että en ruokalaatikkoa oven vieressä nähnyt. Ajelin takaisin mummolaan mutta äiti olikin laittanut tällä välin ulko-oven kiinni. Kotoa hain avaimen ja ruuan kanssa sisälle. Kivenkovaan äiti väitti ettei ole missään vaiheessa ovea lukinnut. Aamulla oli kyllä kotipalvelulle sanonut että laittakaa ovi lukkoon koska nyt on ilta. Kotipalvelun henkilö oli kieltäytynyt laittamasta mutta ilmeisesti oli itse käynyt laittamassa. Äidin kunto ja varsinkin muisti on mennyt viime aikoina tosi paljon alaspäin ja jotenkin tuntuu ettei hän pärjää millään itsekseen. Siellä pitäisi olla koko ajan vahtimassa mutta enhän minä siihen pysty. Eikä kotipalvelun 5 minuuttia kestävät käynnit auta juuri yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti